IP-videovalvonta: vaatimukset, käyttöönotto, toiminta ja tulevaisuus

Valvonta-alan markkinat kukoistavat ympäri maailmaa. Sanotaan, että Britanniassa kansalaisia valvotaan enemmän kuin missään muualla, mutta muut maat ovat kuromassa etumatkaa nopeasti umpeen. Videovalvontamarkkinat ovat jo yli 30 vuotta vanhat ja on arvioitu, että maailmanlaajuisesti käytössä on jo noin 40 miljoonaa kameraa. Viime vuosina alaa on ravistellut suuri muutos: siirtyminen analogisesta digitaaliseen teknologiaan. Tämä muutos teknologiassa ei ole ainoastaan luonut uusia potentiaalisia markkinoita, vaan se on myös synnyttänyt lukuisia mahdollisuuksia teknisiin ongelmiin, kun alalla pitkään olleet asentajat on koulutettava uudelleen ja heidän on opittava paljon uusia asioita, jotta teknologia saataisiin käyttöön mahdollisimman tehokkaasti ja luotettavasti.

Perinteiset analogiset järjestelmät

Näitä vanhempia järjestelmiä on hyödynnetty monia vuosia ja niitä on käytetty muun muassa moottoriteillä ruuhkanvalvonnassa, keskusta-alueilla jalankulkijoiden valvonnassa sekä kaupoissa asiakkaiden valvonnassa. Tämä teknologia perustuu kuitenkin suurilta osin käsityöhön, jota tarvitaan videovalvontajärjestelmien monitoriryhmien valvonnassa. Perusjärjestelmään kuuluu yksinkertainen kamera, joka syöttää videosignaalia koaksiaalikaapelin välityksellä videomonitoriin ja/tai videonauhuriin. Edistyksellisemmissä järjestelmissä on PZT-kamerat (pan, zoom, tilt), joiden avulla valvojat voivat seurata valvonnan kohteena olevia henkilöitä ja zoomata kohteen suuremmaksi, minkä ansiosta kuvanlaatu ja erottelu ovat paremmat. Tästä huolimatta lopullinen kuvanlaatu ei usein kuitenkaan ole kovinkaan korkealaatuinen ja tallennus videokasetille heikentää laatua entisestään. Monissa videonauhureissa aikaviivästetyn kuvan tallentamiseen käytetään samaa videokasettia kuukaudesta toiseen, ja toistettaessa kuva on heikkolaatuinen eikä siitä voida tunnistaa henkilöitä tai tavaroita. Videokasetin etuna on alhainen hinta, mutta sillä on monia heikkouksia. Kolme keskeistä heikkoutta ovat tallennusmedian suorituskyvyn heikkeneminen käytössä; se, että kuvaa ei voida tallentaa ja toistaa samanaikaisesti sekä se, että halutun tiedon etsiminen nauhalta on hankalaa. Osa videonauhureiden ongelmista ratkesi digitaalisten videotallenninten myötä. Näissä tallentimissa hyödynnetään kiintolevyä tiedontallennuksessa, ja niissä on kooderi, joka muuntaa analogisen signaalin digitaaliseen muotoon. Tallentimilla tietoa voidaan tallentaa ja toistaa samanaikaisesti aivan kuten nykyaikaisissa tallentavissa digibokseissa, jollainen löytyy jo miljoonien ihmisten kotoa. Tämän lisäksi kiintolevylle tallennettua tietoa voidaan katsoa välittömästi, joten valvoja voi tarkistaa minkä tahansa tapahtuman välittömästi.

Analogisia kameroita ja digitaalista tallennusta hyödyntäviä hybridijärjestelmiä käytettäessä on myös huomioitava, että kuvanlaatu heikkenee, kun analogista signaalia siirretään koaksiaalikaapeleiden yli ja kun analoginen signaali muunnetaan digitaaliseksi (käytettävästä koodausmenetelmästä riippuen).

Digitaalinen IP-videovalvonta

Digitaaliteknologiaan siirtyminen tarkoittaa, että tarjolla on korkealaatuisia ratkaisuja ja häviöttömiä tallennusmenetelmiä, joissa tallennettu kuva voidaan toistaa välittömästi. Digitaaliseen IP-videovalvontaan siirryttäessä voidaan hyödyntää kaikki nämä ominaisuudet ja paljon muuta. Kun analoginen kamera vaihdetaan korkealaatuiseen digitaaliseen kameraan, kameran kuvanlaatu ja erottelu paranee huomattavasti, ja signaali voidaan siirtää Ethernet-verkossa ilman että kuvanlaatu heikkenee. Nyt saatavana on digitaalikameroita, joissa on usean megapikselin resoluutio ja mahdollisuus tarkkailla aallonpituuksia, jotka ovat näkymättömiä ihmissilmälle. Tämän ansiosta videovalvontaa voidaan suorittaa pimeässä, mikä lisää mahdollisia käyttökohteita entisestään. Kamerasta lähtevän digitaalisen signaalin laadun on oltava sama signaalin kulkemasta matkasta, katselukertojen lukumäärästä ja varastointiajan kestosta riippumatta. Nykyiset koaksiaalikaapelit tulisi vaihtaa uusiin kuituoptisiin kaapeleihin, ellei käytettävissä ole erityisiä muuntimia.

Korkealaatuiset PZT-kamerat ovat verraten kalliita, mistä johtuen jotkut yritykset asentavat raja-aidan valvontatarkoituksiin sekä tehokkaita PZT-kameroita että heikkolaatuisempia kiinteitä kameroita. Tämä alentaa merkittävästi järjestelmän kokonaiskustannuksia, mutta se takaa silti erinomaisen kattavuuden ja kuvanlaadun PZT-kameroista, jotka voidaan tarvittaessa kohdistaa kohteeseen, jonka valvoja on havainnut kiinteässä kamerassa. Edullisemmilla kiinteillä kameroilla pystytään havaitsemaan tunnistettava kohde, mutta niiden resoluutio ja kuvanlaatu ei riitä ihmiskasvojen tunnistamiseen; kalliimmat kamerat puolestaan pystyvät suurentamaan kohteen paljon paremmalla laadulla.