Matkapuhelimien erilaiset akkulaturit ovat saaneet kuluttajat suutuksiin. Känny kaipaa virtaa, mutta sopivaa laturia ei ole saatavilla. Tuttu tunne varmasti monelle. EU halusi asiaan parannusta ja sitä on tulossa. Matkapuhelimiin on tulossa standardimallinen laturi, joka hyvin ilmeisesti on liitännältään Micro USB. Kaikki hyvin ja ongelmat ratkaistu? Ei ihan.

Tuoreimpien uutisten mukaan FutureMarkin ja MSI:n Lords of Overclocking 2010 -kilpailussa on esiintynyt huijausta. Huonoja (ylikellottajat eivät pidä tästä sanasta, joten sanotaan mieluummin: ei tarpeeksi hyviä) tuloksia saaneet ylikellottajat ovat käyttäneet yhden ja saman henkilön saamia tuloksia päästäkseen kisassa jatkoon. Motiivi on selvä: kun omat taidot eivät riitä, niin käytetään muiden saamia tuloksia finaaliin pääsemiseen. Ylikellotusta on pidetty taitolajina, mutta uusimman tapahtuman myötä voidaan katsastaa asiaa jälleen kerran.

Ulkomaisten pelilehtien peliarvostelujen tasoa on jo vuosia arvostellut varsin kriittisesti eräs suomenkielinen, peliarvosteluihin keskittynyt lehti. Siitäkin huolimatta etteivät myöskään kyseisen lehden peliarvostelut aina kestä tarkempaa tarkastelua. Yleinen selitys peliarvostelujen tasottomuudelle on ajanpuute. On totta ettei monista strategiapeleistä (tai muuten monipuolisista peleistä) saa kaikkea selville ilman tuhansien tuntien pelaamista.

Jos arvostelu pitäisi saada tehtyä pelin ollessa vielä ”tuore”, täytyy pitää melkoista kiirettä. Peliarvosteluissa laitetaan usein peli tiettyyn kategoriaan ja sen jälkeen kerrotaan pelissä olevan jokin kyseisen kategorian vakio-ominaisuus ilman sen kummempaa tarkastelua. Joten nyt keskitymme yhden pelin ”ominaisuuteen”, josta mainitaan lähes jokaisessa kyseisen pelin arvostelussa.

Jos on pakko saada mittaustuloksia ilman kunnon välineitä, mitä tehdään? Mitä tehdään, jos on pakko saada mittaustuloksia väännettyä tyhjästä? Silloin käytetään välineitä joita on saatavilla, olivat ne käyttökelpoisia tai eivät. Tietokoneosien keskinäisistä nopeuksista on kiistelty niin kauan kuin tietokoneita on ollut olemassa.

Testiohjelmat tehdään prosessoreita varten. Vai onko asia sittenkin toisin päin? Onko se edes mahdollista? Katsotaan.

Greenpeace yrittää pelastaa maailmaa laittamalla suuria valmistajia järjestykseen ympäristönsuojelun perusteella. Listaa voi ihailla osoitteessa http://www.greenpeace.org/international/campaigns/toxics/electronics/how-the-companies-line-up/. Miten pisteet sitten saadaan? Vastaus löytyy sivun lopusta: ”Each score is based solely on public information on the companies website.”

Eli koska Nintendo ei anna nettisivuillaan tietoa, Greenpeace antaa sille huonot pisteet. Aika huvittavaa, kun mietitään esimerkiksi konsolien sähkönkulutusta. Nintendon Wii on hyvin vähävirtainen, jos verrokeiksi otetaan XBox 360 tai PlayStation 3. Koska Greenpeace näyttää olevan näinkin kiinnostunut asioista, annetaan heille uutta päänvaivaa.

Monet tunnetut yritykset ovat saaneet tai saavat juuri nyt ilmaista mainostusta mediassa. Yritystä esimerkiksi käytetään esimerkkinä tietysti asiasta tai sille annetaan jostain syytä paljon palstatilaa tai mediahuomiota. Otetaan käytännön esimerkiksi Apple.

Jos on pakko saada mittaustuloksia ilman kunnon välineitä, mitä tehdään? Mitä tehdään, jos on pakko saada mittaustuloksia väännettyä tyhjästä? Silloin käytetään välineitä joita on saatavilla, olivat ne käyttökelpoisia tai eivät. Tietokoneosien keskinäisistä nopeuksista on kiistelty niin kauan kuin tietokoneita on ollut olemassa. Siksi erilaiset ”testiohjelmat” ovat varsin suosittuja.

Voiko testiohjelmiin luottaa? Puolueettomuus on avainasia, jos testiohjelmia käytetään nopeuden mittaamiseen ja niiden antamia tuloksia tuotteiden keskinäiseen vertailuun. Tällä voi olla myös kaupallista merkitystä. Otetaan kolme esimerkkiä aiheesta eri aikakausilta.

Microsoftin tuotteet hallitsevat suvereenisti käyttöjärjestelmämarkkinoita, halusimme sitä tai emme. Yhtiöllä on käytännössä monopoliasema ja tunnetusti monopoliasemassa tuotteet voi hinnoitella lähes miten haluaa. Katsastetaan Microsoftin hinnoittelukäytäntöjä kotikäyttöön tarkoitettujen käyttöjärjestelmien osalta.

Jos on pakko saada mittaustuloksia ilman kunnon välineitä, mitä tehdään? Mitä tehdään, jos on pakko saada mittaustuloksia väännettyä tyhjästä? Silloin käytetään välineitä joita on saatavilla, olivat ne käyttökelpoisia tai eivät. Tietokoneosien keskinäisistä nopeuksista on kiistelty niin kauan kuin tietokoneita on ollut olemassa. Siksi erilaiset ”testiohjelmat” ovat varsin suosittuja. Monet niistä eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Onko ohjelmien antamilla tuloksilla todellista merkitystä? Entä voidaanko väärillä testiasetuksilla tehdä testituloksista hyödyttömiä? Tarkastellaan asiaa lähemmin.

Yleisin tapa lisätä tietokoneen suorituskykyä merkittävästi, on vaihtaa siihen tehokkaampi prosessori. Jokainen pelkästään prosessoria vaihtava joutuu painimaan saman ongelman kanssa: sopiiko uusi prosessori emolevyyn vai ei?

Intel on vuosia sumuttanut kuluttajia pitämällä prosessorikannan pitkään fyysisesti samanlaisena. Mutta vaikka itse prosessorikanta on pidetty fyysisesti samana, uuden prosessorin yhteensopivuus vanhaan emolevyyn on ollut huono. Tämä on saatu aikaan muuttamalla virransyötön tai väylätaajuuden vaatimuksia.

Palvelinkäytössä usean prosessorin kokoonpanot ovat olleet pitkään arkipäivää. Peruskäytössä käytetään edelleen yhden prosessorin systeemejä. Todellisen mullistuksen ovat tuoneet prosessorit, joihin on laitettu useita prosessoriytimiä. Täten ne osittain vastaavat usean prosessorin kokoonpanoja.

Prosessorivalmistajilla on suuria vaikeuksia tuottaa jatkuvasti uutta prosessoriarkkitehtuuria. Prosessorin suunnitteluun täysin puhtaalta pöydältä kuluu vähimmillään viitisen vuotta. Siksi suurimmat valmistajat pääasiassa viilaavat vanhaa arkkitehtuuria. Valmistustekniikan kehittyessä nopeasti voidaan yhteen prosessoriin käyttää suurempia määriä transistoreita, joilla pitäisi saada lisää laskentatehoa. Tämä on saatu aikaan lisäämällä samaan pakettiin kaksi, neljä ja uusimmissa prosessoreissa kuusi toisistaan lähes riippumatonta prosessoriydintä. Mitä tekevät testiohjelmat?

Hyvin harvat käytännössä nopeutta mittaavat testiohjelmat tukevat usean prosessoriytimen käyttöä. Jo neljän ytimen prosessoreiden tapauksessa vaaditaan usean erillisen ohjelman samanaikaista käyttöä, jotta ylimääräisistä ytimistä saadaan nopeusetua. Käytännössä ainoat testiohjelmat jotka skaalautuvat hyvin ytimien määrän mukaan, ts. saavat nopeushyötyä useasta ytimestä, ovat synteettisiä testiohjelmia.

Jos on pakko saada mittaustuloksia ilman kunnon välineitä, mitä tehdään? Mitä tehdään, jos on pakko saada mittaustuloksia väännettyä tyhjästä? Silloin käytetään välineitä joita on saatavilla, olivat ne käyttökelpoisia tai eivät. Tietokoneosien keskinäisistä nopeuksista on kiistelty niin kauan kuin tietokoneita on ollut olemassa. Siksi erilaiset ”testiohjelmat” ovat varsin suosittuja. Monet niistä eivät kestä tarkempaa tarkastelua.

Käskykannat: MMX, SSE, SSE2...

MMX-käskykantaa tukevia prosessoreita julkaistiin vuonna 1996. MMX:n suurin heikkous oli kykenemättömyys laskea liukuluvuilla, tarkemmin sanottuna liukulukurekistereitä ei voinut käyttää samaan aikaan MMX-rekisterien kanssa. Asian ”korjasi” AMD 3D-NOW! -käskykannallaan ja lopullisen korjauksen tarjosi Intel SSE-käskykannan muodossa vuonna 1999. Myös AMD siirtyi tukemaan prosessoreissaan SSE-käskykantaa vuonna 2001.

Ja mihin on päästy? Nykyisin käytetään yleisesti testiohjelmia, jotka eivät tue edes SSE-käskykantaa MMX-käskykannasta puhumattakaan. SuperPi, wPrime ja niin edelleen. Mitä järkeä on käyttää testiohjelmia, jotka eivät tue jo yhdeksän vuotta takaperin vakioksi muodostuneita käskykantoja? Selityksen tarjoaa ylikellotuskilpailut, joissa SuperPi on varsin suosittu nopeuden mittari. Piin desimaalien laskeminen kerta toisensa jälkeen on hyödyttömämpää kuin pelien pelaaminen. Uusissa prosessoreissa usein panostetaan enemmän muihin asioihin kuin ajat sitten vanhentuneeseen x87-käskykantaan. Joka on SuperPi:n nopeudessa hyvin ratkaisevassa roolissa.

ASUS lähetti testattavaksemme N61JV-mallimerkintää kantavan multimediakannettavansa. Kannettava rakentuu Intelin 2,13 GHz:n kellotaajuudella toimivan Core i3 330M-prosessorin ja HM55-piirisarjan ympärille. Kannettavasta löytyy kaiken kaikkiaan kaksi näytönohjainta, joista toinen on prosessoriin integroitu Intel GMA HD ja toinen puolestaan Nvidian GeForce 325M, josta löytyy tuki Nvidian Optimus-teknologialle.

Laite pitää sisällään myös täyden tuen uudelle USB 3.0-liitäntärajapinnalle ja toimitetaan Microsoft Windows 7:n esiasennetulla 64-bittisellä versiolla. Kannettavan näyttöpaneeli on multimediapainotteisesta käyttökohteestaaan johtuen kiiltäväpintainen 1366 x 768-resoluution LED-taustavalaistu malli. Kannettavasta löytyy DVD-RW -asema, joka lukee myös Blu-ray -levyjä ja muistina koneessa on kaksi kappaletta kahden gigatavun 1066MHz DDR3-muistikampoja.

Palaamme kannettavaan kattavammassa artikkelissa lähiaikoina. Mukana on perinteiset prosessori -ja pelitestit, kuten myös akukeston testausta.

ASUS N61JV -kannettavan tuotesivut

Cooler Master CM 690II Advanced-tietokonekotelon etupaneeli sisältää ulkoisen kiintolevytelakan minkä ansiosta pääset nyt käsiksi tiedostoihisi ilman ulkoista verkkoasemaa tai tarvetta kotelon avaamiselle. Lisäksi, koteloon on mahdollista mahduttaa kolme näytönohjainta, Tietokonekotelo käsittää myös 1.8”/2.5” asemakehikon pienemmillekkin SSD-asemille.

Kotelotuulettimia Cooler Masterin koteloon on mahdollista sisällyttää kaikkiaan kymmenen kappaletta. Luonnollisesti kotelon asemakehikot ovat täysin työkaluvapaita asennuksen suhteen. Kotelossa on Cooler Masterin mukaan myös täysin uusittu kaapelinhallinta ja tuttuun tapaan emolevytarjottimesta löytyy suurikokoinen neliönmallinen aukko, joka helpottaa suunnattomasti prosessorijäähdytyksen vaihtamista.

Vesijäähdytyksen ystäviä miellyttää varmasti tieto mahdollisuudesta sisällyttää koteloon 240mm vesijäähdytyskenno. Tulemme julkaisemaan arvostelumme kyseisestä kotelosta seuraavien lähiviikkojen aikana, joten pysykää ihmeessä kanavalla.

Microsoftin Bluetooth Mobile Keyboard 6000-näppäimistö on kaksiosainen. Normaalin näppäimistön lisäksi mukana tulee erillinen numeronäppäimistö, joka on kätevä esimerkiksi matkustettaessa. Näppäimistö on tarkoitettu ainoastaan Bluetooth-liitettävyydellä varustetuille tietokoneille.

Näppäimistön ohut muotoilu tekee kuljetuksen helpoksi. Näppäimistössä on akun tilailmaisin. Tulemme piakkoin julkaisemaan oman arvostelumme tästä ohuesta näppäimistöstä. Hintaa Bluetooth Mobile Keyboard 6000-näppäimistöllä on tällä hetkellä halvimmillaan 75 euroa.

Sirujätti AMD julkaisi 16. päivä syyskuuta uusia budjettiluokan neliytimisiä prosessorimalleja joista tässä testissä on mukana AMD Athlon II X4 620. Pääasiallisesti tämän artikkelin tarkoituksena on verrata AMD:n viimeisintä 785G-piirisarjaa Intelin G41-piirisarjaa vastaan sekä esitellä ensimmäisen budjettiluokan neliydinprosessorin ja 785G-alustan mukanaan tuomia hyötyjä.

Arvostelun AMD-kokoonpanossa on siis 45 nanometrin valmistustekniikalla valmistettava uusi AMD Athlon II X4 620-prosessori ja Intelin puolelta vastaamassa haasteeseen on kaapin perukoilta löytynyt ja myös 45 nanometrin valmistustekniikalla valmistettu tuplaytiminen E7200-prosessori.

Uusi neliytiminen AMD Athlon II X4-prosessori on tarkoitus yhdistää integroidun ATI Radeon HD 4200-grafiikkaohjaimen sisältävän AMD 785G-piirisarjallisen emolevyn kanssa.

AMD:n mukaan tämä tuo sulavan HD-videontoiston ja luo perustan nautittavalle Windows 7-kokemukselle. 45 nm valmistustekniikalla valmistettavan Athlon II X4-prosessorimallin on tarkoitus tarjota energiatehokuutta samalla kuitenkin tarjoten tarvittava suorituskyky HD-median käsittelyyn.

Labrassa painitaan tällä hetkellä LAN-myllyn kokoamisen kanssa ja tarkoituksena on tehdä artikkeli, jossa kasataan tehokas neliytimisellä AMD Phenom II 955BE-prosessorilla varustettu kokoonpano Silverstonen pienikokoiseen mATX-kokoluokan SUGO 03-tietokonekoteloon.

Kokoonpano varustetaan vielä riittävällä näytönohjaimella ja prosessoria jäähdytetään koteloon hyvin istuvaksi suunnitellulla Silverstonen NT06-E prosessoricoolerilla, joka on käytännössä passiivinen virtalähteen tuulettimen hoitaessa prosessorin jäähdytyksen. Lisätietoa kotelosta löydät artikkelia odotellessa Silverstonen SG03 tuotesivuilta.

Matolabrassa painitaan parhaillaan muun muassa tietotekniikkajätti Intelin uuden LGA-1156 -prosessorikantaan asentuvan Lynnfield-koodinimellisen Core i7-prosessorin testien parissa. Luvassa on samalla kattava katsaus markkinoille ensimmäisenä saapuvaan LGA-1156 -emolevyjen aaltoon. Artikkeli on tarkoitus julkaista samana päivänä kuin NDA loppuu.

Cooler Master kertoi tämän vuoden CES-tapahtumassa uuden V10-prosessoricoolerin julkaisusta. Tämä järkälemäinen V10-prosessoricooleri sisältää kymmenen lämpöputkea, jotka siirtävät lämpöä kolmeen jäähdytyssiiliin. Prosessoricooleri sopii sovitettavaksi Intel Socket LGA1366&775-, AMD Socket AM3 / AM2+ / AM2 / 940 / 939 / 754-prosessorikantoihin sekä sen mitat ovat 236.5 x 129.6 x 161.3 millimetriä ja painoa sille kertyy 1,2 kilogrammaa.

V10-mallissa on siis 10 kuuden millimetrin lämpöputkea ja kaksi 12 cm tuuletinta sekä sen muotoilu on kiinnostava, sillä se sisältää muistien päälle sijoittuvan jäähdytyssiilin, jonka läpi toinen 12 senttimetrin tuulettimista puhaltaa ilmaa muisteille ja emolevyn muille komponenteille.

Lisäksi coolerista löytyy peltier-elementti, jonka on tarkoitus tehostaa coolerin suorituskykyä entisestään tiputtaen lämpöjä tilanteesta riippuen 2 - 4 astetta. Tulemme itse testaamaan tätä käytännössä ja artikkeli aiheesta tullaan julkaisemaan seuraavien lähiviikkojen aikana, joten tilannetta kannattaa seurata tarkasti.

Tulemme artikkelissa tarkastelemaan prosessoricoolerin eri ominaisuuksia sekä sen asennusta ja yleistä käytön/asennuksen helppoutta ja mielekkyyttä. Aiomme verrata V10-prosessoricooleria viimekertaisen ja massiivisen prosessoricooleritestimme voittajaksi selviytyneeseen Scythen Mugen 2-prosessoricooleriin.

Labraan saapui viime viikolla Inteliltä Core i7-prosessoriperheen uusin lippulaivamalli 975XE, joka korvaa tuotannosta poistuvan 965XE-prosessorimallin. Neliytiminen Core i7-975 XE-prosessori valmistetaan muiden jo julkaistujen Core i7-prosessorimallien tapaan käyttämällä 45 nanometrin valmistustekniikkaa.

Tärkeimmät Core i7-prosessoriperheen ominaisuuksista ovat integroitu DDR3-muistiohjain, Simultaneous Multithreading-tekniikka (SMT) ja uusi QPI-väyläarkkitehtuuri, joka korvasi vanhemman FSB-väylätekniikan.

Core i7-975 XE-prosessori toimii 3,33 GHz:n (25 x 133) kellotaajuudella. Koska kyseessä on Extreme Edition-prosessorimalli, on myös i7-975 XE kerroinlukoton ja tämä tekeekin siitä mielenkiintoisen. Tällä hetkellä prosessori odottaa pääsyään kylmään paikkaan. Stay tuned!