Usean vuoden takainen Quantic Dream -pelistudion Fahrenheit oli poikkeuksellisen hieno ja erilainen peli, vaikka joidenkin mielestä sitä ei voi peliksi edes kutsua. Fahrenheit tarjosi murhamysteerejä ja trillerimäisen tarinan elokuvamaisesti esitettynä, jossa pelaajan tehtäväksi jätettiin tarinan etenemisen auttaminen kontrollipyyntöihin reagoimalla. Monet kutsuivatkin peliä interaktiiviseksi elokuvaksi, ja juuri sitä Quantic Dreamin luomus parhaimmillaan olikin.
Ensi viikon keskiviikkona David Gagen johtaman kehitystiimin uusin luomus Heavy Rain näkee vihdoinkin päivän valon. Resepti on edelleen kutakuinkin sama. Heavy Rain tarjoaa pelaajalleen trillerimäisen ja synkkäsävyisen murhamysteerin neljän päähenkilön näkökulmasta kerrottuna. Demoa testanneena voin kertoa elokuvamaisten kohtausten olevan Fahrenheitiin nähden entistä voimakkaammin läsnä. Ympäristöjen, taustaäänien ja musiikkien luoma tunnelma on kohdallaan ja hahmojen liikkeet hahmoanimointeja myöten ovat todella ensiluokkaista katseltavaa.
Kohtauksissa edetään edelleen kontrollipyyntöihin reagoimalla. Esimerkiksi toimintakohtauksissa pädiä ei tarvitse hakata mielin määrin, vaan nyrkkitappelussa vastaiskut annetaan painamalla oikeita kontrolleja oikeaan aikaan. Monien mielestä voisi yhtä hyvin pelailla vaikka Speden Spelejä, mutta minun mielestäni Heavy Rainin tapa käyttää PS3-ohjainta on erinomainen ja omaperäinen. Ohjainta käytetään muuhunkin kuin liikkumiseen ja tappeluihin. Myös ovien avaaminen ja lompakon ottaminen taskusta hoidetaan tietyillä sauvaohjainliikkeillä.
Mukavana piirteenä peli tarjosi myös suomenkielisen tekstityksen juonikuvioissa pysymisen helpottamiseksi. Vaikka pelin tarinan ymmärtämistä onkin helpotettu, ei Heavy Rain ole missään nimessä lapsille tai edes murrosikäisille suunnattu. Peli onkin rakennettu parhaiten avautuvaksi hieman vanhemmille pelaajille. K18-leima on siis paikallaan.
Demolla oli kestoa noin puolesta tunnista tuntiin, jonka jälkeen suorastaan suututti, että pelaaminen loppui kesken. Onneksi pelin julkaisuun on enää muutamia päiviä. Luvassa on mahdollisesti myös pika-arvio täällä mato78.comissa.
Ruotsalaisen DICE:n kehittämän Battlefield Bad Company 2:n julkaisupäivään on enää noin kolmisen viikkoa aikaa. Monet ovat kuitenkin ehtineet nauttia pelin toiminnasta jo useita viikkoja konsolidemojen PC:n suljetun betan myötä. Myös minä pääsin PC:n suljettuun moninpeli-betaan mukaan heti tammikuun lopulla ja Xbox 360:n demoakin on tullut testattua useaan otteeseen.
Useiden tuntien pelisessioiden jälkeen ensituntuma pelistä on molempien alustojen kohdalla varsin hyvä. Bad Company 2 henkii edelleen samaa vanhaa Battlefieldmaista tunnelmaa ja toimintaa. Grafiikka on nättiä katseltavaa ja ympäristöt laajoja taistelukenttiä. Äänetkin jyrisevät todella mukavasti kuulokkeiden kautta ja digitaalisen 5.1 -monikanavaäänenä. Demossa ja PC:n betassa pelaajille annettiin testattavaksi ainoastaan yksi kenttä, Port Valdez, ja testipelimuotona toimi 32 pelaajan Rush, joka perustuu toisen osapuolen puolustustoimintaan ja toisen hyökkäämiseen. No tämähän riitti minulle oikein mainiosti. Sen verran koukuttavaa toimintaa Bad Company 2 kuitenkin tarjoaa.
Bad Company 2:ssa jalkaväki on jaettu neljän hengen joukkueisiin ja mukana ovat tietysti tankit, helikopterit ja muut kulkupelit. Niin sanottuja hahmoluokkia on yhteensä neljä: Assault, Engineer, Recon ja Medic. Assault-mies on perus rynnäkkökiväärisotilas ja Recon tiedusteluun ja tarkka-ampumisen ekspertti. Engineer hoitaa huollon ohessa myös panssaritorjunnan. Medic toimii puolestaan lääkintämieshommien ohella kk-ampujana. Eri tehtävien sekoittamisesta huolimatta luokat toimivat oikein mukavasti. Pelissä on mukana tietysti myös trendikäs ja palkitseva tasonnousujärjestelmä. Toisin sanoen tapoista, joukkuetovereiden auttamisesta, oman alueen puolustamisesta ja vihollisen alueelle hyökkäämisestä saa kokemuspisteitä, uusia aseita ja varusteita. Palkinnot vaativat kuitenkin paljon enemmän pelitunteja kuin vaikkapa Modern Warfare 2:ssa, jossa punapistetähtäimiin ja muihin kamppeisiin pääsee käsiksi turhankin helposti.
Pelin parasta antia ovat ehdottomasti sen joukkuepohjainen taktinen ja päämäärään tähtäävä pelaaminen, hyvä pelattavuus, hajoavat ympäristöt, sodan ja täyden toiminnan tuntu. Peli on nättiä katsottavaa myös konsoleilla, vaikkakaan aivan PC-version tasolle toiminnan näyttävyys ei yllä. Peli on muutenkin jo kontrolliensa ja hiiriohjauksen puolesta parhaimmillaan PC:llä. Koneesta on kuitenkin löydyttävä reippaasti tehoa. Bad Company 2 on näyttävimmillään armottoman raskas ja pisti testikoneen täysillä grafiikoilla miltei polvilleen.
Laitteistovaatimukset(Suositus):
Prosessori: Quadcore Muisti: 2GB Näytönohjain: GeForce GTX 260 Näyttömuisti: 512MB Käyttöjärjestelmä: Windows Vista or Windows 7
Tulokset: Noin 5 miinuutin pituisen testin keskimääräinen ruudunpäivitysnopeus oli FRAPS-ohjelmalla mitattaessa vain 15 FPS. Ilman reunanpehmennyksiä keskimääräiseksi ruudunpäivitysnopeudeksi saatiin lopulta juuri ja juuri pelattavan tuntuinen 34 FPS. Tässä vaiheessa on huomioitava, että kyseessä on betaversio. Lopullinen peli voi olla siis jonkin verran optimoidumpi.
Fiilikset
Suljetun moninpeli-betan ja Xbox 360 -demoversion perusteella odotukset ovat korkealla. Voin oikeastaan sanoa, että moninpeli toimi todella hyvin ja pitää koukussaan edelleen, eikä annan minun edes katsoa Modern Warfare 2:n suuntaan. Vaikka Bad Company 2:ssa on kyse hitusen erilaisesta toiminnasta, on se silti erittäin varteenotettava kilpailija Infinity Wardin Modern Warfare -peleille.
Arvostelua pelistä en vielä uskalla luvata. Katsotaan asiaa sitten kun pelin julkaisu koittaa ja aikataulut ovat selvillä. Tämän testin perusteella voin kuitenkin suositella peliä kaikille nykyaikaisesta "semirealistisesta" sotaräiskinnästä pitäville.
Ensimmäinen Mass Effect tuli pelattua läpi jo kolmannen kerran ja uusin tallennustiedosto on hyvässä tallessa kakkososaa varten. Mitäpä hyvän SciFin päälle ymmärtävä peliarvostelija voisi muuta toivoa kuin viikonlopun Mass Effect 2 -pelin parissa. Tämän viikon lopulla "unelma" tästä toteutuu, kun alkuvuoden kovin pelitapaus kolahtaa postiluukusta peliarvostelijan täriseviin kouriin. Toivon mukaan viikonlopun iltatöistä huolimatta ehdin pelaamaan peliä sen verran, että osaan sanoa ensi viikolla onko ME2 todellakin hypensä väärti. Entä pärjääkö Shepardin seikkailujen kakkososa ensimmäiselle Mass Effectille? Vastaukset näihin kysymyksiin saatte hyvin suurella todennäköisyydellä ensi viikon kattavassa Mass Effect 2-arvostelussa.
Parhaillaan kuluva kevättalvi on heti syksyn pelitulvan jälkeen toinen ajankohta, jolloin pelejä tuntuu satelevan markkinoille hirmuista tahtia. Ensi viikolla luvassa olisi sitten yksi tämän vuoden kuumimmista peleistä eli Mass Effect 2, josta arvostelua sopii odottaa helmikuun puolella. Ennen Massa kakkosta tänä perjantaina on luvassa arvostelu CapComin Dark Void -toimintapelistä.
Kevättalven varmat peliarvostelupelit ovat tässä:
Darksiders - PS3 - julkaisu 8.1 - arvostelu helmi/maaliskuussa
Dark Void - PS3 - julkaisu 22.1 - arvostelu 22.1
Mass Effect 2 - Xbox 360 - 29.1 - arvostelu helmikuussa
Aliens vs. Predator - Xbox 360, PS3, PC - 19.2 - arvostelu helmi/maaliskuussa
Edellä mainittujen ohella arvioimme mahdollisuuksien mukaan myös BioShock 2:n sekä Battlefield Bad Company 2:n. Katsotaan kuinka käy.
Sonyn ja Zipper Interactiven MAG eli Massive Action Game on yksi tämän vuoden odotetuimmista PlayStation 3 -peleistä eikä aivan syyttä, sillä tarjoileehan peli jopa 256 -pelaajan nettiräiskettä. MAG:n julkinen betatesti alkoi tammikuun 4. päivä ja loppui 10. päivä. Tuohon testiin myös minä ehdin osallistua, joten tässä pikaisesti pelin aikaansaamia tunnelmia.
MAG on perusolemukseltaan puhdas nettiräiskintä ilman yksinpeliä. Pelissä jokainen pelaaja valitsee puolensa tulevaisuuden kolmesta kuvitteellisesta palkka-armeijasta. Valittavana on eurooppalainen Raven, Lähi-idän ja Venäjän S.V.E.R. ja Yhdysvaltojen Valor. Puolen valittuasi sinun tulee kustomoida pikaisesti hahmosi ja tämän jälkeen sinut heitetäänkin jo surutta taistelukentälle 64 pelaajan matsiin keräämään kokemuspisteitä. Aivan oikein, pelissä on tasonnoususysteemi. Pelaaja tienaa kokemusta, tasoja ja uusia taitoja tappamalla vihollisia, voittamalla matseja, suorittamalla annettuja käskyjä jne. Tasojen nousun myötä pelaajalle avautuu myös mahdollisuus ottaa osaa 128 ja 256 pelaajan mittelöihin. Mikään Modern Warfare -tyylinen räiskintä MAG ei ole kuitenkaan ole, vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin. Ainakin testiversiossa aseita oli vähänlaisesti ja kentät olivat laajoja pelaajamäärästä johtuen. Muutenkin pelifiilis asettuu enemmän Battlefield -pelien tyyliin. Toiminnan tempo on maltillisempaa ja taistelut Modern Warfaren mättöihin verrattuna taktisempia.
Pelimuotoina MAG:sta tulee julkaisuhetkellä löytymään ainakin neljä pelimuotoa: Sabotage(32vs32), Suppression (32vs32), Acquisition (64vs64) ja Domination (128vs128). Pelimuodoista ainoastaa Dominoinnissa päästään tuohon huimaan 256 pelaajan määrään. Tähän vaadittiin kuitenkin 10 tason hahmo, joten megamatsit jäivät niukasti testaamatta.
Suuresta pelaajamäärästä johtuen pelaajat jaettiin testaamissani 64-pelaajan matseissa neljään 8 hengen tiimiin per puoli. Jokaisella tiimillä eli joukkueella on myös johtajansa, joka antaa joukkueen jäsenille komentoja ja voi parantaa sen taisteluakykyä johtajan erikoiskyvyillä. Joukkueenjohtaja on yleensä tiimin korkeimmalle tasolle yltänyt pelaaja. Ikäväkseni betatestissä huomasin, ettei tiimi säilynyt koskaan yhden matsin jälkeen samanlaisena, vaan pelinhakusysteemi heitti pelaajan aina uuteen matsiin, jossa tiimikaverit olivat täysin uusia.
MAG:n yleisolemus käyttöliittymää, grafiikkaa ja äänimaailmaa myöten on hieman vanhahtava. Grafiikka ei ole lähelläkään uusinta uutta ja aseet päästelevät hassun kuuloista papatusta. Räjähdykset ja tehosteet ovat hyvin mitäänsanomattomia. Kontrolleissakin olisi parantamisen varaa, sillä peli ei tietenkään hyödynnä ammuttaessa PS3-ohjainten aah niin ihania liipasinpainikkeita. Huonoihin liipaisimiin on saatavilla päälle napsautettavat paremmat liipaisimet mm. Gioteckiltä, ja siksi olisi toivottavaa, että kontrolleista tähtääminen ja ampuminen voitaisiin määrittää myös noihin L2 ja R2 -liipaisimiin.
Kaikista pikkuvioistaan huolimatta peli onnistui koukuttamaan minut kuin Modern Warfare 2 konsanaan. MAG tuskin ehtii erityisemmin enää muuttua, julkaistaanhan peli jo kuitenkin kuluvan kuun 26. päivä. Toivotaan, että ääniin on tuohon mennessä saatu hieman lisää puhtia, pelinhakuun loogisuutta ja varustearsenaaliin lisää aseita. Kaiken kaikkiaan MAG vaikuttaa ihan lupaavalta nettiräiskinnältä, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Erilaiset saavutussysteemit saapuivat peleihin tällä vuosikymmenellä ihastuttamaan ja vihastuttamaan. Xbox 360:n achivementsit eli saavutukset ja PlayStation 3:n Trophy eli palkinnot ovat tehneet pelaamisesta jossain määrin hauskempaa, mutta myös erittäin suorituskeskeistä. Saavutusten hankkiminen nimittäin koukuttaa tietyn tyyppisiä ihmisiä melkoisesti, jolloin Xbox Liven Gamerscoren eli virtuaalipeniksen kasvattaminen muodostuu joillekin pelaamisen päätarkoitukseksi. Mikä parasta saavutusten vertailu kavereiden kesken on toteutettu varsin mallikkaasti ainakin Xbox Livessä, joten kavereiden kanssa on helppo kilpailla suurimman virtuaalipeniksen tittelistä.
Tunnen muutamia tapauksia, joille saavutukset ovat todella tärkeitä. Pelasin tällaisten ihmisten kanssa muutamia yhteistyöpelejä kuten Left 4 Dead -sarjan räiskintöjä ja huomasin, että heille oli äärimmäisen tärkeää suorittaa mitä eriskummallisempia temppuja saavutusten saamiseksi. Lähdin tuohon touhuun mukaan itsekin kunnes huomasin kanssapelaajieni päämäärän olevan pelinautinnon sijaan Gamerscore kartuttaminen. Ainakin tällaiset pelaajat käyvät pelin läpi huolellisemmin kuin monet muut ja saavat 10 tuntisestakin yksinpelistä parhaimmillaan 20 tuntia pelaamista. Ja onhan tuollainen kilpaileminen ja kaverin pelissä edistymisen seuraaminen toisaalta myös ihan hauskaa tiettyyn pisteeseen asti.
Olen hieman huolestunut siitä, että saavutusjärjestelmät ovat tehneet joistakin pelaajista liian suorituskeskeisiä. Jotain on pielessä, jos PC-pelit eivät kiinnosta, koska niistä ei saa Gamerscorea (Games for Windows Live -peli lukuunottamatta). Jonkun mielestä pelin pelaaminen voi olla myös täysin turhaa, jos kaikki sen saavutukset on jo saavutettu. Peliä ei siis jaksa pelata edes kaverin kanssa sunnuntai-illan ratoksi, koska siinä ei ole enää mitään saavutettavaa. Tuo aika käytetään mieluummin jonkin toisen pelin saavutusten hankkimiseen. Peleistä nauttiminen on kadotettu. Esimerkkini ovat ehkä hieman kärjistettyjä, mutta tämän kaltaisia pelaajia olen havainnut Xbox Livessä pelatessani.
Jokainen nauttikoon peleistä haluamallaan tavalla. Muistakaa kuitenkin välillä nauttiakin!
Kuten aikaisemmassa blogimerkinnässäni totesin, ovat pelit ja pelikonsolit ehkä joulun suosituimpia ja odotetuimpia lahjoja. Jopa minäkin sain yltäkylläisen pelaamisen keskellä yhden pelin. En kuitenkaan seonnut siitä aivan niin paljon kuin alla olevassa videossa esiintyvä pikkupoika. Hyvä naiset ja herrat Star Wars Kid ja Nintendo 64 Kid ovat menneen talven lumia. Saanko esitellä uuden sukupolven Xbox 360 Kidin!
Joulu on aivan ovella ja samalla on tullut pelitoimituksemme aika vetäytyä rentoutumaan ystävien, läheisten, jouluruokien sekä myös pelien pariin. Palaamme uusin uutisin ja arvosteluin jälleen ensi vuonna. Lähipäivinä on kuitenkin luvassa vielä yksi joulun pelispesiaali, jossa kertaamme tänä vuonna arvostelemamme pelit sekä kerromme arviot muutamasta uudesta pelistä, joita ei aikaisemmin ehditty arvostelemaan.
Ensi vuoden kevättalvella seuraamme erityisesti seuraavia pelejä ja osa myös arvostellaan mahdollisuuksien ja resurssien mukaan.
Mass Effect 2 - Xbox 360, PC - Julkaisu 29.1.
Bioshock 2 -Xbox 360, PS3, PCÂ - Julkaisu 9.2
Aliens Vs Predator - Xbox 360, PS3, PC - Julkaisu 19.2
Battlefield Bad Company 2 - Xbox 360, PS3, PC 2 - Julkaisu 4.3
God of War 3 - PS3 - Julkaisu 24.3
MAG(Massive Action Game) - PS3 - kevättalvi 2010
Toivon mukaan kuulemme ensi vuonna lisää myös Starcraft II:sta, Mafia 2:sta sekä Remedyn ikuisuusprojektista, Alan Wakesta. Hyvää joulua ja pelirikasta uutta vuotta 2010. Muistakaa syödä kinkkua ja pelata!
Kyllä lapsilla oli kuluneella viikolla hauskaa, kun Infinity Ward mokasi. Kyse on siis Modern Warfare 2:sta löytyneestä bugista, joka teki Javelin -raskassingolla ja Semtex -räjähteellä varustautuneesta pelaajasta liikkuvan pommin. Pelaajan tarvitsi vain ottaa sinko kauniiseen käteen, painaa räjähteenheittopainike pohjaan ja vaihtaa takaisin Javeliniin juuri ennen heittoa. Tämän jälkeen pelaajan oli löydettävä tiensä lähellä olevan vihollisen tähtäimeen. Missäpä se yksi kuolema tuntuu kun voit viedä mennessäsi räjähtämällä taivaan tuuliin vaikka viisi vihollista.
Liian usein kuulen ihmisten marisevan siitä, kuinka maksulliset ladattavat laajennukset ovat täyttä turhuutta, älytöntä rahastusta ja, että pelien varsinaisten myyntiversioiden tulisi sisältää jo valmiina kaikki sisältö. Pelien tulisi toisin sanoen sisältää jo itsessään niin paljon sisältöä, ettei lisäsisältöä tarvitsisi julkaista tai jos tarvitsee, niin kaiken pitäisi olla ilmaista. Mielestäni pelien pituudet ja sisältö eivät ole muuttuneet juurikaan suuntaan tai toiseen viimeisen viiden vuoden sisällä. Sisällöntuotannossa ollaan menty pikemminkin parempaan suuntaan. Pelien myyntiversiot tarjoavat tyypillisesti 10-30 tuntia pelattavaa, jonka jälkeen johonkin tiettyyn peliin tykästynyt pelaaja voi halutessaan ostaa lisäpelattavaa maksua vastaan. Mutta nyt kun sitä lisäsisältöä tarjotaan lähes jokaiseen konsolipeliin, niin jokos pelaajat itkevät seuraavaksi hinnoista. Osaksi kyllä ihan syystäkin.
Maksulliset ladattavat laajennukset eli DLC-paketit ovat kieltämättä pelitaloille erittäin hyvä keino ansaita lisätuohta.Pelitalojen tulisi kuitenkin ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota sisällön määrän ja hinnan suhteuttamiseen. Maksullisten ladattavien laajennusten hinnat liikkuvat pääasiassa 5-20 euron tietämillä ja yleisesti ottaen ne ovat aavistuksen verran ylihinnoiteltuja, kun ladattavan lisäsisällön määrää verrataan 50-60 euroa maksavan emopelin sisällön määrään. 5-10 eurolla lisäpelattavaa saa noin 1-5 tuntia. Ladattavien laajennusten hinnan ja sisällön suhde on parhaimmillaan GTA IV:n 20 euroa maksavien lisäpakettien kohdalla. Esimerkiksi juuri julkaistu The Ballad of Gay Tony tarjoaa noin 20 eurolla hieman yli 10 tuntia uutta pelattavaa. Suurin osa ladattavasta lisäkivasta kustantaa 5-10 euroa ja yli 10 euroa maksavat DLC-paketit ovat hieman harvinaisempia.
Itse koen DLC-laajennukset enimmäkseen hyvänä asiana niin pelaajille kuin pelimarkkinoillekin. Oikein hyvän pelin kohdalla en voi millään olla ostamatta laajennusta. Keskinkertaisen pelin kohdalla hommaa on punnittava jonkin aikaa ennen mahdollista ostopäätöstä. Tärkein pointti laajennuksissa on kuitenkin se, että ketään ei pakoteta niitä ostamaan. Ne ostavat, jotka lisäsisältöä haluavat. Muut jääköön rannalle itkemään. Lisää laajennuksia tänne, kiitos.
Grand Theft Auto nelosen toinen Xbox 360 -ekslusiivi laajennus The Ballad Gay Tony saapui jokunen viikko sitten ilahduttamaan pelikansaa sangen värikkäin ottein. Ensimmäisen The Lost and Damned-laajennuksen harmaat motoristit ovat vaihtuneet trendikkäästi pukeutuviin bilehileisiin ja prätkällä ajelun sijaan pelin sankari pyörähtelee yökerhon tanssilattialla. Testosteronit eivät enää jyllää enää aivan samalla tavalla ja pelihahmon ensisijaisena työnantajanakin on umpihomo, Tony.
Rockstarille täytyy nostaa hattua, ettei se ole sortunut jatkamaan emopelin Niko Bellicin tarinaa vaan siirtynyt laajennus toisensa jälkeen uusiin kuvioihin. Jotenkin homma haiskahtaa silti hieman kuluneelta eivät tanssikuviot meinaa heti alkumetreillä luistaa. Toivon mukaan laajennuksessa on muutakin kuin vain uusi tarina ja uudet henkilöhahmot. GTA IV on muilta osin jo oikeastaan nähty ja koettu juttu. Olenkin miettinyt mitä mahdollinen viides GTA enää voisi tarjota. Entistä elävemmän ja yksityiskohtaisemman Liberty Cityn? Uudet henkilöhahmot? Uuden tarinan? Mitä muuta? Pelin perimmäiselle idealle pitäisi tehdä, jotain, jotta GTA -sarjan tulevat jatko-osat jaksaisivat vielä kiinnostaa.
Homo-Tonyn balladin viehätysvoima selviää parin viikon päästä julkaistavasta arvostelusta. Lauantaina sivustollamme nähdään Modern Warfare 2:n arvostelu ja ensi viikolla vuorossa on Gearboxin uusi räiskintää ja roolipelaamista yhdistelevä Borderlands.
Kuluvalla viikolla kauppojen hyllyille saapuneesta Modern Warfare 2 -räiskinnästä on povattu kaikkien aikojen viihdejulkaisua. Pelin myyntimenestys onkin jo lyönyt useissa maissa Grand Theft Auto IV:n. Onko Modern Warfare 2 sitten hypensä väärti? Ennakko-odotukset ovat ainakin olleet kovat ja aivan loppumetreillä ennen julkaisua kerrotuista PC-version karsituista ominaisuuksista on noussut melkoinen myrsky. Konsolipelaajille luvassa on samaa vanhaa hyvää räiskintää oivilla parannuksilla, mutta PC-pelaaja joutuu pettymään.
Ensituntumalta Modern Warfare 2:n kampanja on sitä samaa päätöntä rynnäköimistä ympäri maailman eri kolkkia. Pelin nimi voisi ollakin "Matka maailman ympäri aseet laulauen" tai jotain vastaavaa. Tarinaa kuljetetaan ainakin parin eri päähenkilön silmistä katsottuna. Kerronta on suorastaa perseestä! Sitä samaa se oli kyllä melkeinpä ensimmäisessäkin Modern Warfaressa. Olen vain yksinkertaisesti sellainen pelaaja, että haluan pelin vääntävän faktat minulle rautalangasta. Nyt tarina kulkee luotien viuhuessa radiokeskusteluissa tai sitten lataustauoilla. Pelaajalle ei jää yksinkertaisesti aikaa keskittyä kuuntelemaan kaikkea, kun hengissäkin pitäisi pysytellä. Olen pelannut suunnilleen 4-5 tuntia enkä oikeasti voi sanoa ymmärtäväni mistä pelin juonessa on ihan tarkalleen ottaen kyse. Räiskintä on muutoin kyllä oikein sujuvaa ja viihdyttävää.
Tänään ohjelmassa olisi vielä LANitusta ja voi että kun "Kaikilla olisi niiiiin muuukaaavaa, jos Modern Warfare 2 olisi muuukaaanaa". Mutta kun ei ole. Eipä tarvitse hirveästi pelata lähiverkossa, kun moninpeli onnistuu ainoastaan netissä. Suorastaan ketuttaa! Onneksi peliporukalta löytyy CoD 4:Modern Warfare sekä CoD:World at War.
Palaan ensi viikolla Modern Warfare 2:n pariin ja myös arvostelu on luvassa Xbox 360 -versiosta. Katsotaan millaisen fiiliksen peli on tuolloin ehtinyt minuun jättää.
BioWaren todella odotettu hittiroolipeli Dragon Age: Origins on nyt vihdoinkin julkaistu. Tähän mennessä peli on saanut lähinnä vain hyviä arvioita maailman eri pelisivustoilta. Yleisarvosana liikkuu jossain ysin tietämillä, vaikka mistään roolipelin vallankumouksesta ei ole kuitenkaan kyse. Tällaista peliä on kieltämättä odotettu jo pitkään. Dragon Age onkin ehkä suuri fantasiaroolipelitapaus sitten Baldur's Gate II:n, Neverwinter Nightsien ja muiden party-pelattavien roolipelien rintamalla. Blizzardin tekeleet kuten WoWit ja Diablot ovat sitten jo oma lukunsa.
Tähänastisten pelikokemusteni myötä voin sanoa, että peli on todella hypensä väärti. Tällaista tietokoneroolipelaamisen fiilistä on viimeksi saanut maistella Neverwinter Nigths 2:ta pelatessa. Jo yli kymmenen vuotta sitten opittu välilyönnin painaminen taistelujen mikromanageroinniksi on edelleenkin tallella. Baldur's Gatemaista yläkuvakulmaa ei ole unohdettu mihinkään ja uusi synkkä fantasiamaailma toimii loistavasti. Olen kuin kotonani! Pelaamista on vaan niin paljon, että aikaa siihen on revittävä vaikka yöunista. IGN.com -sivuston mukaan pääjuonen kanssa menee lähemmäks 50 tuntia ja jos kaikki sivutehtävät kiinnostavat päästään yli sataan pelituntiin. Joten joo ei ole mikään putkijuoksu Call of Duty.
Palaan ensi viikolla Dragon Age: Originsiin arvostelun merkeissä. Katsotaan kuinka hyvin peli pitää otteessaan. Arvostelu tehdään pelin PC-versiosta.
BioWaren odotettu ja hehkutettu roolipeli Dragon Age: Origins saapuu kauppoihin ja tänne pelitoimitukseen arvosteltavaksemme ensi viikon perjantaina. Pelin markkinointi on hoidettu kaiken kaikkiaan melko hyvin, sillä kaikkein kiihkeimmät fantasiarope fanit ovat voineet lievittää odotuksen tuskaa mm. kirjoilla, hahmoeditoreilla ja nyt vielä ilmaisella selainpohjaisella Dragon Age Journeys -pelillä. Tässä tapauksessa kyseessä ei ole mikään räpellys vaan ihan oikea toimiva peli, jonka on toteuttanu EA 2D -kehitystiimi.
Kuulleessani ensi kerran pelistä ensireaktioni oli: "Pyh se on vain joku puolihuolimattomasti toteutettu viisi minuuttia kiinnostava räpellys". Vaan eipä ollu asian laita näin. Dragon Age Journeys on nimittäin erittäin mukava ja viihdyttävä selaimessa toimiva roolipeli, joka sekoittaa luolasto-hack&slashia ja Heroes of Might and Magicia. Peli sijoittuu lokakuun 13. päivä julkaistun Dragon Age: Calling -kirjan ja Dragon Age: Origins -pelin väliseen aikaan, joten mikäli aiot vielä ehtiä lukaista kirjat ennen ensi perjantaita, on syytä jättää Journeys väliin.
Mitä! Tämähän on melkein oikea tietokoneroolipeli!?! Pelissä on mahdollista valita täysin samat hahmoluokat ja rodut kuin Dragon Age: Originsissa. Valittavissa on siis maagi, taistelija ja varas. Rotuina on puolestaan ihminen, haltia, ja kääpiö. Myös kaikki kuusi Origins -pelin taustatarinaa on valittavana. Oman hahmon lisäksi pelaajan on mahdollista värvätä tiimiinsä 2 apuria, joita tulee vastaan pelin edetessä. Myöskään dialogeja, tasonnousua ja taikaesineiden haalimista ei olla unohdettu.
Dragon Age Journeys pitää sisällään ihan oikean tarinankin ja pelattavaa riittää useiksi tunneiksi. Koska peli on perusselainpelejä huomattavasti laajempi ja pidempi on EA 2D sisällyttänyt peliin myös tallennusmahdollisuuden, johon pelaaja tarvitse vain EA-Account -tilin.
Jotta pelin kiinnostavuutta ja Dragon Age: Origins -pelin markkinointia saadaan vielä hitusen boostattua, on Journeysiin laitettu vielä Achievements -saavutukset, jotka suorittamalla pelaaja saa Origins -peliin jossain määrin hyödyllisiä taikaesineitä.
Jos pelihyllyyn ei ole pitkään aikaan tullut mitään täytettä tai mitkään juuri julkaistut isot pelit eivät vain kiinnosta, suosittelen lämpimästi Dragon Age Journeysiin -tutustumista. Kokeile! Se on ilmaista :D Mutta nyt täytyy lopetella pelin suosittelu ja siirtyä puhdistamaan Deep Roads -luolastoja pahoista darkspawn -otuksista ;)
Tämän viikon Now Playing -blogin kuumana perunana on mikäs muukaan, kuin Call of Duty: Modern Warfare 2:n PC-version uusi IWNet -monipelisysteemi, jonka pyrkimyksenä on tehdä nettiräiskimisestä entistä parempaa ja helpommin lähestyttävää. Jos olet jäänyt paitsioon etkä tiedä mistä on kyse, kannattaa lukaista nämä kaksi sivustoltamme löytyvää uutispätkää:
Miksi moninpelin järjestämisen tarvitsisi olla sitä tavanomaista PC-säätämistä ja asetusten kanssa painimista? Heti, kun joku vähänkin automatisoi moninpeliin liittymisen logiikkaa, on porukka välittömästi itkemässä ja valittamassa. Miksi hommaa ei voisi tehdä tyylikkäästi ja huomaamattomasti. Henkilökohtaisesti liputan tällaisten automaattisten ja esteettisesti sujuvasti toteutettujen järjestelmien puolesta. Esimerksiksi konsolipeleihin toteutetut moninpelitoteutukset ovat usein toimivia eivätkä vaadi paljoakaan säätöä, jolloin pelaaja voi keskittyä siihen olennaiseen, eli pelaamiseen.
Saksalainen pelinkehittäjä Crytek kertoi eilen sen uuden CryENGINE 3 -pelimoottorin olevan nyt siinä kunnossa, että sen lisenssejä voidaan alkaa jakamaan/myymään pelinkehittäjille. Aikaisemmin mm. Crysis -pelissä käytössä ollut CryENGINE 2 on saanut osakseen melkoisesti kritiikkiä sen raskaudesta, joten Crytek on ottanut tästä opikseen. CryENGINE 3 onkin kerrottu skaalautuvan huomattavasti paremmin ja siksi se onkin varsinaisesti yrityksen ensimmäinen monialustainen pelimoottori. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että CryENGINE 3:lla tehtyjä pelejä nähdään PC:n lisäksi myös Xbox 360- ja PlayStation 3 -konsoleilla. Edellä mainittujen alustojen ohella uusi uljas pelimoottori on valmis myös seuraavan sukupolven konsoleita silmällä pitäen.
Pelinkehittäjien kannalta tilanteen tekee mielenkiitoiseksi Crytekin Live Create -työkalu, jolla on mahdollista kehittää samaa peliä yhtäaikaisesti kaikille kolmelle alustalla. Tämä poistaisi tarpeen kohdistaa erikseen huomattavia määriä henkilöstöresursseja tietyn alustan käännöstä varten ja pelien eri versiot valmistuisivat ilmestyisivät parhaassa mahdollisessa tapauksessa kaikille alustoille yhtäaikaa. Mikäli tämä toimii käytännössä niin kuin on luvattu, on Crytek tehnyt todella suuren palveluksen pelinkehittäjille.
Tunnetko olevasi sorrettu PC-pelaaja? Eikö monialustapelin PC-version kontrollit ja hiiriohjaus toimi niin kuin silloin vanhaan hyvään aikaan, kun peli saapui vain PC:lle. Jos pelaat varsinkin PC:llä, olet varmaan huomannut, kuinka monialustajulkaisut saapuvat myyntiin? Ketuttaa? Niin minuakin!
Näitä tuntemuksia ja oireita esiintyy PC-pelaajien keskuudessa varsinkin näin syksyllä ja joulun alusaikana. Sen jälkeen kun nykysukupolven konsolit löivät itsensä toden teolla läpi, on PC-pelaaja joutunut odottamaan tulevia pelejään epäreilusti muita pidempään. Useista niin sanotuista hittipeleistä julkaistaan tänä päivänä omat versionsa PC:lle, Xbox 360:lle ja PS3:lle. Joissakin tapauksissa samainen peli nähdään vielä Wii:llä ja PS2:lla sekä ehkä myös käsikonsoleillakin. PC on kuitenkin nykypelialustoista se, joka kokee ehkä eniten syrjintää, kun kyseessä on monialustajulkaisu. Syrjintä näkyy monesti pelin konsolimaisuutena ja viivästettynä julkaisupäivänä.
Syksy on monelle pelaajalle vuoden parasta aikaa. Pelitarjontaa riittää yllin kyllin kaikille alustoille jokaiseen makuun. Tiukka pelitykitys alkaa yleensä elokuun lopulta ja jatkuu joulukuulle. Kaikkein eniten julkaisuja tapahtuu nimenomaan loka-marraskuussa. Viimeisimmät pelit pusketaan ulos aivan marraskuun lopussa tai joulukuun alkupuolella juuri sopivasti pukinkonttiin. Pelattavaa siis riittää, mutta kuinka ehtiä jokaisen pelin ääreen edes testimielessä?
Jokainen voi toki valita syksyn peleistä juuri ne, jotka omaan pelimakuun osuvat parhaiten. Peliarvostelijan tai kaikkiruokaisen pelaajan hiirikäsi ja pädikädet eivät ehkä kuitenkaan taivu enää jouluna kinkunleikkuuseen tai lahjojen paketoimiseen. No sellaista elämä välillä on ;)
Usean vuoden takainen Quantic Dream -pelistudion Fahrenheit oli poikkeuksellisen hieno ja erilainen peli, vaikka joidenkin mielestä sitä ei voi peliksi edes kutsua. Fahrenheit tarjosi murhamysteerejä ja trillerimäisen tarinan elokuvamaisesti esitettynä, jossa pelaajan tehtäväksi jätettiin tarinan etenemisen auttaminen kontrollipyyntöihin reagoimalla. Monet kutsuivatkin peliä interaktiiviseksi elokuvaksi, ja juuri sitä Quantic Dreamin luomus parhaimmillaan olikin.
Ruotsalaisen DICE:n kehittämän Battlefield Bad Company 2:n julkaisupäivään on enää noin kolmisen viikkoa aikaa. Monet ovat kuitenkin ehtineet nauttia pelin toiminnasta jo useita viikkoja konsolidemojen PC:n suljetun betan myötä. Myös minä pääsin PC:n suljettuun moninpeli-betaan mukaan heti tammikuun lopulla ja Xbox 360:n demoakin on tullut testattua useaan otteeseen.
Parhaillaan kuluva kevättalvi on heti syksyn pelitulvan jälkeen toinen ajankohta, jolloin pelejä tuntuu satelevan markkinoille hirmuista tahtia. Ensi viikolla luvassa olisi sitten yksi tämän vuoden kuumimmista peleistä eli Mass Effect 2, josta arvostelua sopii odottaa helmikuun puolella. Ennen Massa kakkosta tänä perjantaina on luvassa arvostelu CapComin Dark Void -toimintapelistä.
Sonyn ja Zipper Interactiven MAG eli Massive Action Game on yksi tämän vuoden odotetuimmista PlayStation 3 -peleistä eikä aivan syyttä, sillä tarjoileehan peli jopa 256 -pelaajan nettiräiskettä. MAG:n julkinen betatesti alkoi tammikuun 4. päivä ja loppui 10. päivä. Tuohon testiin myös minä ehdin osallistua, joten tässä pikaisesti pelin aikaansaamia tunnelmia.
Erilaiset saavutussysteemit saapuivat peleihin tällä vuosikymmenellä ihastuttamaan ja vihastuttamaan. Xbox 360:n achivementsit eli saavutukset ja PlayStation 3:n Trophy eli palkinnot ovat tehneet pelaamisesta jossain määrin hauskempaa, mutta myös erittäin suorituskeskeistä. Saavutusten hankkiminen nimittäin koukuttaa tietyn tyyppisiä ihmisiä melkoisesti, jolloin Xbox Liven Gamerscoren eli virtuaalipeniksen kasvattaminen muodostuu joillekin pelaamisen päätarkoitukseksi. Mikä parasta saavutusten vertailu kavereiden kesken on toteutettu varsin mallikkaasti ainakin Xbox Livessä, joten kavereiden kanssa on helppo kilpailla suurimman virtuaalipeniksen tittelistä.
Kuten aikaisemmassa blogimerkinnässäni totesin, ovat pelit ja pelikonsolit ehkä joulun suosituimpia ja odotetuimpia lahjoja. Jopa minäkin sain yltäkylläisen pelaamisen keskellä yhden pelin. En kuitenkaan seonnut siitä aivan niin paljon kuin alla olevassa videossa esiintyvä pikkupoika. Hyvä naiset ja herrat 
Kyllä lapsilla oli kuluneella viikolla hauskaa, kun Infinity Ward mokasi. Kyse on siis Modern Warfare 2:sta löytyneestä bugista, joka teki Javelin -raskassingolla ja Semtex -räjähteellä varustautuneesta pelaajasta liikkuvan pommin. Pelaajan tarvitsi vain ottaa sinko kauniiseen käteen, painaa räjähteenheittopainike pohjaan ja vaihtaa takaisin Javeliniin juuri ennen heittoa. Tämän jälkeen pelaajan oli löydettävä tiensä lähellä olevan vihollisen tähtäimeen. Missäpä se yksi kuolema tuntuu kun voit viedä mennessäsi räjähtämällä taivaan tuuliin vaikka viisi vihollista.
Lataa kyselyä...
